Kylämme nimi juontuu vanhasta latgallian kielen sanasta iudiņi, joka tarkoittaa vettä. Īdeņa on tiettävästi ainoa kalastajakylä Latviassa, joka ei sijaitse merenrannalla. Sen sijainti matalalla, Lubānan tasangon yläpuolelle kohoavalla kukkulalla tarjoaa etenkin auringonlaskun aikaan mahtavat näkymät järvelle.
Aiemmin Īdeņan kylää ympäröi järvi ja kosteikkoalue. Perinteinen, saarille tyypillinen arkkitehtuuri ja kalastustavat ovat säilyneet alueella osin tähän päivään. Talot eivät sijaitse kylän läpi kulkevan nykyaikaisen tien varrella, vaan kukkulan järvenpuoleisella laidalla, sillä aiemmin veneet olivat keskeisin kulkuväline ja tärkeitä kalastuksessa. Vanhat rakennustavat näkyvät myös ruokokatoissa ja järvenpuoleisina ikkunattomina seininä, jotka suojasivat taloja järvenselältä tulevilta kovilta ja kylmiltä puhureilta. Kalastus on edelleen kylän asukkaiden pääammatti ja takaa sen, että tuoretta kalaa on saatavilla päivittäin.
Lubānsjärven alue on arkeologiselta perinnöltään äärimmäisen rikas ja sieltä tunnetaan yli 30 asuinpaikkaa ja muuta esihistoriallista kohdetta. Ensimmäiset ihmiset saapuivat alueelle jo yli 9000 vuotta sitten. Seuraavien vuosituhansien aikana seutua asuttivat tiiviisti erilaiset kivikautiset kalastaja-metsästäjä-keräilijöiden ryhmät. Esihistorian myöhemmistä vaiheista kertovat, muun muassa, Brikuļin pronssikautinen linnoitettu asuinpaikka sekä Īdeņan myöhäisrautakautinen linnavuori.
